12 Apostles

The biggest tourist attraction along the Great Ocean Road is the Twelve Apostles, greatrock formations standing in the sea. Well, they were nice even in the rain.

I've started to suspect that the sunny attitide of the locals might come from the Vegemite stuff. Unfortunately the paste is like concentrated "mämmi", and is totally an aquired taste. Even on a top of a toast...

Best thing today was the road itself. Fortunately most of the caravans had the sense of staying out of the f-ing road! Up to 60km of this winding road, with 80km/h top speed limit and mostly 45km/h recommended speed ;) If only without rain it would have been perfect!

Great Ocean Road

I finally found the sun! Although one of the rare Australian whisky distilleries is in Melbourne, I felt like riding past the city. On the map the easiest way past Melbourne was via south and taking ferry across the bay. Along the way there was another airstrip that offered Adventure Flights, this time with bi-plane (a Tiger Moth). Unfortunately the weather was still not good enough in the morning, but I'm convinced that there's plenty of opportunities along the way...

Only problem with the ferry was that local Harley Davidson Social Clubs had decided to do their annual endurance race through Melbourne. All the clever ones were at the terminal, basicly blocking the place. But I managed and made a mental note not to get involved with harharharleyleyleyleys.

The Great Ocean Road offers plenty of beautiful lookouts, beaches and tourist traps... but it is a truly great looking coastline.

Riding Day, pt. 2

Motorcycle driving offers plenty of time to think about ...all things and matters. Today I went to the airstrip near Jindabyne, to find out if the Green Machine would fly. Due the weather conditions it might have been possible during mid-day, if the overcast clouds would have cleared before the afternoon thunderstorms. Pilot couldn't say if flying would have been possible, so I had do decide if I wait and see or just leave. I left without much hesitation.

On my way towards Point Albert I pondered why I don't want to wait anymore, especially if the waiting is likely to be for nothing. In the past I would have waited, in hopes to be able fly a genuine warbird(to be a passenger, to be exact). This sort of waiting for nothing just puts me in a rotten frame of mind. I guess I've done my fair share of it, and I don't want to take it anymore. No, if I have a choice. There's type of persons around who just make other people to wait for them. They just don't put any value on other persons time, or just want to show their high status by making others wait for them. I've learned my lesson from them well.

Sometimes my attitude of not waiting anymore (without a reason) has hurt other's feelings, which is regrettable, but at times unavoidable with me. The waiting just makes me insufferable, it's better for everyone that I do something else instead of being there in a foul mood.

At least I've said sorry, but I have to go.

Viikon tunnelmia

Alkuperäinen suunnitelmani suorittaa reissu pää-asiassa telttaillen alkaa hieman epäilyttämään. Tätäkin kirjoitan ukkosmyrskyn pauhatessa ulkopuolella, ne ovat melko säännöllisesti alkaneet päivittäin noin neljältä. Satunnaiset ripsaukset päivisin ovat pitäneet myös kesähanskat aika turhina kapistuksina. Paikallisten mukaan tämä on ollut yksi niistä harvinaisista, sateisista kesistä. Ihan tätä en tullut täältä hakemaan, aurinkorasvaa tarvitsin vain ensimmäisenä päivänä Sydneyssä...

Ihmiset tuntuvat olevan reippaita ja ystävällisiä suurimaksi osaksi, autot ovat kuin amerikasta ja rakennukset myös. Eräänlainen amerikan moderni villi länsi tai jotain.

Mopovalinta osui aika hyvin nappiin, koska osa reiteistä on osunut melko rouheille hiekkateille, minne en katupyörällä menisi. Vuokraamo antoi mukaan myös pussillisen yleisimpiä vara-osia, mikä oli positiivinen yllätys!

Snowy Mountainsin kiertävä reitti menee suureksi osaksi palaneiden metsien lävitse, joissa on hieman aavemainen tunnelma. Molemmin puolin törröttää suuria harmaiksi palaneita runkoja, viereisten kukkuloiden rinteet ovat myös lähes harmaita. Mutta aluskasvillisuus on vihreää.

Suo-alueen lävitse ajaessani huomasin kyltin, missä kerrottiin omistajan kylväneen palstalleen 1080 myrkytettyä syöttiä ketuille ja villikoirille. Mitähän muuta siellä vaeltelee, tarina ei kerro. Alueen läpi menevä tie oli paikoitellen sen verran heikossa kunnossa, että matkaaminen oli hidasta. Hätämajoittuminen tienviereen ei kyllä tullut mieleenkään vaihtoehdoksi, koska ainoa asia mikä puutui, oli etäinen banjonsoitto. Pääsin pois ennen pimeää ja pubiinkin.

Nyt olen nutannut viikon, enkä ole tainut päästä kauaskaan Sydneystä, pitänee alkaa oikeasti ajamaan ensi viikolla. Seuraavaksi kohteekseni voisin ottaa Melbournen, siitä ohitse Great Ocean Roadille ja kohti länttä. Ensin taidan suunnistaa rannikolle ja kun pääsen Great Dividing Rangen länsipuolelle, pitäisi myös sateiden jäädä peileihin.

Snowy Mountains

Australian Alpit eivät tarjonneet Alppien tasoisia elämyksiä, ihan kivoja maisemia oli, muttei mitään henkeäsalpaavia. Toisaalta, Alpine Way tarjosi todella hyvän ajopätkän motoristille, joten plussan puolelle jäätiin. Reittinä Cooma-Cabramurra-Khancoban-Jindabyne.

Vuori kuvan keskellä oli Abbots back(?), suunilleen tuollaisia ne kaikki täällä ovat. Laskettelijoille taasen paikka voi olla paratiisi.

Riding day

After three nights at Blue Mountains it was a high time to change location. Next place to visit is the Australian Alps, little south of Oberon (300 km). The day opened at 10C, 95% humidity according to the weather station, but became sunny and nice during the mid-day and as usual, the dark clouds started to gather at afternoon... Another thunderstorm, again.

I havent seen any creepycrawlies yet, but they're closing in, I fear.

I guess the road map isnt accurate, as both roads on the pics are of same class in the map. There's a lot of farms on sale, so if someone would like to become a farmer, this would be the place!

At Cooma's Alpine Hotel they are continuing the habit of not providing any hooks for clothing, even in the shower room. Most odd.

Syrjemmällä

Leirielämää helpottaa telttaa vartioivat saappaat, jotka karkoittavat kaiken murinallaan tiehensä... Nyt ohjelmassa oli Abercrombie Caves, jonne suunnistin suorinta reittiä. Kartasta ei vain käynyt ilmi teiden kokoluokka. Onneksi tuli viime kesänä tutstuttua soralla ajoon, nyt pikanttina lisänä tuli inasen tulvivan joen ylitys.

Luola itsessään oli valtavan kokoinen, ja sen katossa olevat valkoiset läiskät ovat hämähäkin seittejä. Näin myös ensimmäiset villit hyppelispomppeliseläimet! Jatkossa niitä varmastikin näkee paljon lisää.