Asiaa satuloista

Tässä satulassa istuttujen päivien aikana olen pohtinut, pitkään ja hartaasti, minkälainen istuin puuduttaisi vähiten takalistoa. TPalonen on ollut sitä mieltä, että mitä kovempi istuin mopossa on, sitä parempi se on pitkällä matkalla.

Asiaa pohdittuani ja tuntemuksiani kuunneltuani, oma mielipiteeni on muodostunut erilaiseksi. Tiivistettynä hyvä satula on mahdollisimman leveä, reunaton ja napakka.

Ehkäpä tärkein asia on satulan muotoilu, sen tulisi levittää istujan paino mahdollisimman suurelle alueelle persmuksen puolella, sisäreisillekin pitäisi tulla osa painosta. Missään nimessä ei teräviä reunoja saisi muodostua mihinkään kohtaan, koska juuri ne aiheuttavat lokaaleja kipukohtia. Käsite pintapaine saattaa olla oikea kuvaamaan tätä asiaa kokonaisuudessaan. Oli oikea tai ei, käytän sitä tästä eteenpäin.

Myös ajovarusteiden ja kalsareiden saumat aiheuttavat epätoivottuja reunoja eli pintapaineen kohoamia, lyhyemmillä matkoilla tätä ei huomaa, mutta kun päivästä toiseen paikat herkistyvät, alkaa asia valkenemaan.

Pintapainetta voi alentaa monella eri tavalla, satulan kokoa kasvattamalla, muotoilemalla se myös sisäreisille asti ulottuvaksi, etukenolla asennolla painoa siirtyy käsille sekä sopivalla jalkatappien sijoittamisella saadaan jalat kannattelemaan osaa painosta.
Omat kokemukseni puoltavat kevyen kyykkyasennon parhaimmuudesta matkantekoa silmälläpitäen. Huonoin ja puuduttavin on ollut kruisaileminen jalat etutapeilla ns.kustomityyliin.

Etukeno ei ole erityisen raskas maantiellä, jos vain nopeuden saa pidettyä riittävänä - ilmavirta kannatelee mukavasti matkaajaa. Yksi syy, miksi karsastan täyskatettuja mopoja ;-)

Moni tuntuu karsastavan yli yhdeksänkymmenen asteen polvikulmaa, tuntevat sen epämukavaksi tai muuten ahdistavaksi. Kohtuuden rajoissa liikuttaessa olen erimieltä! Sopivassa koukussa ollessaan jalat kannattelevat oman painonsa (eivät roiku lonkasta) ja näin ollen vähentävät pintapainetta persmuksilta. Toki päkiät alkavat kihelmöimään aikaisemmin, mutta saappaita voi liikutella tapeilla eri paikoille tarpeen mukaan.

Satulan pehmeys tai kovuus ei mielestäni ole kriittinen asia, se vain avustaa muotoilun kokonaisuutta. Sitäpaitsi, täysin ylipehmeä satulahan on kova-istut päälle ja se painuu täysin lyttyyn pohjalevyn päälle...

Nyt moniviikkoisen tuttavuutemme jälkeen voin sanoa DR:n satulasta, että se sopii hyvin aktiiviseen ajoon, mutta varsinainen matkasatula se ei ole. Liian kapea, jolloin reunat painavat persposkia ikävästi, aiheuttaen epämukavia tuntemuksia. Satulan pituus helpottaa ongelman torjumista, mutta ei poista sitä.

Näillä pitkillä siirtymillä sitä kaipaisi allensa kyykkypyörää, ihan mukavuussyistä. Tosin soralla pystyajoasento on ihan must.