Nykarleby

Sometimes less isn't more.

Wanha Tupa

Se perinteisempi majoitusvaihtoehto!

2015 - The Guitar Museum of Umeo

A little golden nugget along the coast...

2014 - Lunch at Kirkenes

Kaverit totesivat, että Kirkkoniemen kuningasrapulounas houkuttelisi - joten sinne siis. Ensin täytyi jyrätä Ruotsin lävitse, mutta sain toteutettua yhden kymmenvuotishaaveen: kuva reitin (liki) ainoasta kuvauksellisesta kohteesta:

Matka jatkui vaihtelevissa säissä, helteestä ukkosen kautta vähän vilpoisempiin tunnelmiin. Taisi sataakin, ehkä. Jossain Kuusamon kulmilla tutustuimme paikallisiin terassimööpeleihin ja kulkupeleihin. Kauppoja ei päässyt syntymään.

Saavutimme napapiirin, ja sen asukkaat. Poroja piisasi aivan alueen etelärajalle saakka, mutta ovat rauhoittuneet vuosien saatossa; eivät ryntää aina vauhkoina tielle. 

Pelkosenniemellä katsaus myös Laululavalle.

Katsaus Suomalaiseen tunturimaisemaan. Auringonpaiste olisi auttanut, mutta ei tälläkään kertaa. Esson baarissa lämmitelleet HD-hemmot kertoilivat aamulla lämpöjen olleen +2C Norjan puolella. Olisi pitänyt tulla keskikesällä käymään, eikä vasta elokuun alussa palelemaan.

Pyörähdettiin Inarin Karhunpesän parkkipaikalla, muttei ostettu. Mitään.  Kaunis paikka, jossa on mukava hengähtää hetkinen.

Inarista teimme päiväreissun Kirkkoniemelle, suoraa reittiä Sevettijärventietä pitkin Jäämeren rannoille. Kaluston kirjavuus oli miellyttävän rikas, on tehotykkiä, italian kurvikaunotarta ja funkkissaksalainen. Myös kuskien kommentit matkanteon helppoudesta vaihtelivat...

Ah niin raikasta Lapin Kultaa. Ja taikaakin!

Rajan K-kauppias on selkeästi tuttu kulinarismin kanssa, liikkeessä oli myynnissä savuribsejä välipalaksi. Herkullisia ja ravitsevia. Suosittelen.
Heti Norjan puolella on lohikoski, jolla kaveri on käynyt aikoinaan kalassa ja muutenkin patikoimassa.

Pakollinen patsastelukuva Jäämeren rannalta.

Kirkkoniemellä oli menossa kesäkarkelot, emmekä onnistuneet löytämään rapulounasta. Mutta pubista irtosi maukasta kalakeittoa. Close enough!