Viikon tunnelmia

Alkuperäinen suunnitelmani suorittaa reissu pää-asiassa telttaillen alkaa hieman epäilyttämään. Tätäkin kirjoitan ukkosmyrskyn pauhatessa ulkopuolella, ne ovat melko säännöllisesti alkaneet päivittäin noin neljältä. Satunnaiset ripsaukset päivisin ovat pitäneet myös kesähanskat aika turhina kapistuksina. Paikallisten mukaan tämä on ollut yksi niistä harvinaisista, sateisista kesistä. Ihan tätä en tullut täältä hakemaan, aurinkorasvaa tarvitsin vain ensimmäisenä päivänä Sydneyssä...

Ihmiset tuntuvat olevan reippaita ja ystävällisiä suurimaksi osaksi, autot ovat kuin amerikasta ja rakennukset myös. Eräänlainen amerikan moderni villi länsi tai jotain.

Mopovalinta osui aika hyvin nappiin, koska osa reiteistä on osunut melko rouheille hiekkateille, minne en katupyörällä menisi. Vuokraamo antoi mukaan myös pussillisen yleisimpiä vara-osia, mikä oli positiivinen yllätys!

Snowy Mountainsin kiertävä reitti menee suureksi osaksi palaneiden metsien lävitse, joissa on hieman aavemainen tunnelma. Molemmin puolin törröttää suuria harmaiksi palaneita runkoja, viereisten kukkuloiden rinteet ovat myös lähes harmaita. Mutta aluskasvillisuus on vihreää.

Suo-alueen lävitse ajaessani huomasin kyltin, missä kerrottiin omistajan kylväneen palstalleen 1080 myrkytettyä syöttiä ketuille ja villikoirille. Mitähän muuta siellä vaeltelee, tarina ei kerro. Alueen läpi menevä tie oli paikoitellen sen verran heikossa kunnossa, että matkaaminen oli hidasta. Hätämajoittuminen tienviereen ei kyllä tullut mieleenkään vaihtoehdoksi, koska ainoa asia mikä puutui, oli etäinen banjonsoitto. Pääsin pois ennen pimeää ja pubiinkin.

Nyt olen nutannut viikon, enkä ole tainut päästä kauaskaan Sydneystä, pitänee alkaa oikeasti ajamaan ensi viikolla. Seuraavaksi kohteekseni voisin ottaa Melbournen, siitä ohitse Great Ocean Roadille ja kohti länttä. Ensin taidan suunnistaa rannikolle ja kun pääsen Great Dividing Rangen länsipuolelle, pitäisi myös sateiden jäädä peileihin.