Tässä satulassa istuttujen päivien aikana olen pohtinut, pitkään ja hartaasti, minkälainen istuin puuduttaisi vähiten takalistoa. TPalonen on ollut sitä mieltä, että mitä kovempi istuin mopossa on, sitä parempi se on pitkällä matkalla.
Asiaa pohdittuani ja tuntemuksiani kuunneltuani, oma mielipiteeni on muodostunut erilaiseksi. Tiivistettynä hyvä satula on mahdollisimman leveä, reunaton ja napakka.
Ehkäpä tärkein asia on satulan muotoilu, sen tulisi levittää istujan paino mahdollisimman suurelle alueelle persmuksen puolella, sisäreisillekin pitäisi tulla osa painosta. Missään nimessä ei teräviä reunoja saisi muodostua mihinkään kohtaan, koska juuri ne aiheuttavat lokaaleja kipukohtia. Käsite pintapaine saattaa olla oikea kuvaamaan tätä asiaa kokonaisuudessaan. Oli oikea tai ei, käytän sitä tästä eteenpäin.
Myös ajovarusteiden ja kalsareiden saumat aiheuttavat epätoivottuja reunoja eli pintapaineen kohoamia, lyhyemmillä matkoilla tätä ei huomaa, mutta kun päivästä toiseen paikat herkistyvät, alkaa asia valkenemaan.
Pintapainetta voi alentaa monella eri tavalla, satulan kokoa kasvattamalla, muotoilemalla se myös sisäreisille asti ulottuvaksi, etukenolla asennolla painoa siirtyy käsille sekä sopivalla jalkatappien sijoittamisella saadaan jalat kannattelemaan osaa painosta.
Omat kokemukseni puoltavat kevyen kyykkyasennon parhaimmuudesta matkantekoa silmälläpitäen. Huonoin ja puuduttavin on ollut kruisaileminen jalat etutapeilla ns.kustomityyliin.
Etukeno ei ole erityisen raskas maantiellä, jos vain nopeuden saa pidettyä riittävänä - ilmavirta kannatelee mukavasti matkaajaa. Yksi syy, miksi karsastan täyskatettuja mopoja ;-)
Moni tuntuu karsastavan yli yhdeksänkymmenen asteen polvikulmaa, tuntevat sen epämukavaksi tai muuten ahdistavaksi. Kohtuuden rajoissa liikuttaessa olen erimieltä! Sopivassa koukussa ollessaan jalat kannattelevat oman painonsa (eivät roiku lonkasta) ja näin ollen vähentävät pintapainetta persmuksilta. Toki päkiät alkavat kihelmöimään aikaisemmin, mutta saappaita voi liikutella tapeilla eri paikoille tarpeen mukaan.
Satulan pehmeys tai kovuus ei mielestäni ole kriittinen asia, se vain avustaa muotoilun kokonaisuutta. Sitäpaitsi, täysin ylipehmeä satulahan on kova-istut päälle ja se painuu täysin lyttyyn pohjalevyn päälle...
Nyt moniviikkoisen tuttavuutemme jälkeen voin sanoa DR:n satulasta, että se sopii hyvin aktiiviseen ajoon, mutta varsinainen matkasatula se ei ole. Liian kapea, jolloin reunat painavat persposkia ikävästi, aiheuttaen epämukavia tuntemuksia. Satulan pituus helpottaa ongelman torjumista, mutta ei poista sitä.
Näillä pitkillä siirtymillä sitä kaipaisi allensa kyykkypyörää, ihan mukavuussyistä. Tosin soralla pystyajoasento on ihan must.
Julkinen matkapäiväkirja tienpäältä. 2012: Australia, New Zealand 2013: Poland, Slovakia, Norway, Finland 2014: Lapland 2015: Finland 2016: Scotland 2017: Pyrenees 2018: Austria
1 comment:
When saying that the harder the better - I'm simplifying things, though that is still true in most cases.
I agree with you on your points, especially the sharp edges can be very bad on the sadle - depending how they're located in propotion to the Bumm in question. And choice of underwear... very impotant as you know! :-)
Some sadles, like Hayabusa, are just way too soft for my bumm. Last summer, after 30 minutes, I started to feel the pain - and I drove that bitch for 750 during that day. Comparing to 749, I could drive easily an hour and half without noticing any pain at my bumm - and that saddle was really slim and hard.
The problem with soft sadles is, that first your bumm sinks in deep there, which then formes sharp edges against inner thighs as the material is pushed away from under your bumm and towards the edges of the pressure point. Makes sense?
The other problem with soft saddles is that moving your bumm will be harder and so you do less of it.
Post a Comment